Rakkaussuhteeni Lontooseen alkoi joulun alla 1996, jolloin lensimme sanomalehti Kalevan valokuvaajan Jarmo Kontiaisen kanssa sinne tekemään juttua suomalaisista sairaanhoitajista. Sinisilmäiset hoitajablondit olivat ykkösaiheita molemmissa maissa. Haastattelin heitä St Bartholomew´s Hospitalissa ja The Royal London Hospitalissa. Varsinaisesti silmäni sai teevadin kokoisiksi itse Lontoo. Lama oli kourinut Suomea pitkään ja tehnyt ilmapiiristä ankean konkurssi- ja työttömyysuutisineen. Kaikki oli toisin Englannin pääkaupungissa. Iloista, hyvin pukeutunutta väkeä toppaliiveineen hyöri metroasemilla ja pääkaduilla. Näky oli toivoa herättävä. Ja väenpaljous häkellyttävä. Itse asiassa se on hämmästyttänyt minua joka kerta, kun olen Lontoossa käynyt.
Vierailuja Lontooseen on kertynyt nyttemmin kymmenkunta. Kesältä 2005 on jäänyt lähtemättömästi mieleeni siellä tapahtuneet terrori-iskut. Olimme perhematkalla kulkeneet samoilla kaduilla ja metrolinjoilla keskustassa viikkoa aiemmin, kun räjähdykset tapahtuivat. Seurasin kotimaassani kyseisen attentaatin uutisointia suurella mielenkiinnolla. Olivatko tekijät olleet samaan aikaan tutkimassa sopivia paikkoja iskuilleen kuin mekin olimme siellä aikaamme viettäneet? Siihen kysymykseen ei ole vastausta edelleenkään saatavissa.
Kun Lontoon tärkeimmät turistikohteet alkoivat tuntua liiankin tutuilta, laajensimme ympyröitämme vaimoni Tiinan kanssa. Kesällä 2014 majapaikkamme oli Ilfordissa. Otimme tavaksi bongailla päivän onnellisimpia ihmisiä siellä ja täällä. Edelleen kärkisijaa tässä tarkkailussa pitää Ilfordin juna-aseman penkillä istunut afrotukkainen nainen kuluneissa vaatteissaan. Levollisine olemuksineen hän oli täysin sinut paitsi itsensä myös ympäristönsä kanssa tavalla, joka jätti meihin lähtemättömän jälkensä.
Viimeisimmät vierailumme Lontooseen tapahtuivat vuosina 2019 ja 2020. Näillä kahdella reissulla tuli havainnoitua eri paikkoja Lontoossa erityisellä tarkkuudella. Jälkimmäisestä käynnistä teki ikimuistoisen korona-ajan väljyys metroissa Oxford Streetiä myöten. The Gallery Pub Pimlicossa, Waterloo station South Bankissa, The Banksy Tunnel Waterloon aseman lähellä, Piccadilly Circus, Leicester Square, Soho ja Covent Garden… Ne ja monia muita kohteita kolusimme tuntosarvet koholla läpi, uuden Papparazzi-kirjani sivuille päätyen.
Komiikka on rohkeuslaji, välttämätön sellainen. Hymy lukijoitteni huulilla on parasta palautetta, mitä voin luovan työni jäljiltä saada. Miksi julkkikset ovat keskiössä? Siteeraan Madame Tussauds -vahakabinetin perustajaa Marie Tussaudia: ”He ovat aikamme kuvia.” Siksi!